Hyötyliikkuminen
Tuossa luin kollegani hyvän kirjoituksen askellusten seuraamisesta päivittäisessä toiminnassa. Olen ehdottomasti tämän asian kannattaja, jo vahvan urheiluvalmennus(25 v), kuntoilu ja ammatillisen taustan(ft) puolesta. Lisäksi itse harrastan hyötyliikuntaa säännöllisesti.
Olen jättänyt auton kotiin tai siis puolison käyttöön. Pyöräilen töihin, pyöräilen asioille, pyöräilen palavereihin(toki en ihan Nurmekseen asti, 60 km) tai sitten askellusta hyödyntäen kuten kollegani kertoo kirjoituksessaan. Monesti on tullut testattuakin, että olen nopeammin perillä kuin työkaveri, joka kaivelee auton parkkipaikan perukoilta ja ajelee samaan palaveriin.
Mikäpä se parempaa ja mukavampaa kuin kuluttaa omia kaloreita ja saada kuntoa lisää. Peruskuntoa, peruskestävyysalueella pysyen, lisää – kun ei ole kiirettä tai muuten ei halua ajaa/liikkua reippaasti. Vauhtikestävyyttä lisää, kun haluan ajaa reippaasti, puhumattakaan maksimivauhdista, kun on kiire!! Koko ajan, tyylissä kuin tyylissä, hyödyntäen koko alaraajan ja kehon lihaksia. Kuten sisäpyöräilyssä, koko alaraaja tekee töitä – rullaa ja nostaa poljentaa, keskivartalo napakasti mukana – hyvä kontrolli ja vatsan jännitys –koonto kuten ennen vanhaan sanottiin, puhumattakaan yläkropasta – jännitys kropassa tai yläraajoissa. Jess! Mikäpä on sen parempaa. Välillä moikaten tuttuja reilusti kättä heilauttaen saaden samalla hyvän lisäharjoituksen keholle ja tasapainoharjoitteen. Tämä on sitä hyötyä – hyvää oloa!
Tämä on pieni pala siitä hyötyliikunnasta, jota kaikkien meidän, jotka suinkin voimme, tulisi hyödyntää. Ja jättää turhat jossittelut kotiin, kun sataa, tai kun on kurkku vähän kipeä tai on kiire. Hei, muistakaa, meillä on vain yksi ainoa elämä elettävänä! Tyyli on vapaa hyötyliikkumiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti